keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Road trip Pohjois-Norjassa (Tromssa ja Lofootit)

Teimme siis elokuussa kahden viikon road tripin Pohjois-Norjaan. Aikaisemmin julkaisinkin postauksen, joka sisälsi meidän road tripin ensimmäisen viikon. Postauksen voit käydä lukemassa täältä. Tässä postauksessa kerron toisen viikon tapahtumista ja tässäkin postauksessa kuvat näyttelevät pääroolia.

Skarsvågista lähdimme ajamaan Altan kautta Tromssaan. Pohjoisen karu ja puuton luonto vaihtui paljon rehevämpään eteläänpäin ajaessa. Skarsvåg oli niin pieni kylä, että sinne kotiutui hetkessä. Viiden päivän jälkeen tuntui kuin siellä olisi asunut ainakin puolet elämästään. Niimpä puuttomiin vuoriinkin tottui hetkessä ja olikin taas outoa nähdä puita. Reissun parasta antia oli kuitenkin juuri erilainen luonto jo aivan pohjoisimman kärjen ja pohjoisen välillä. Vaikka kun toisaalta ajattelee, niin Norjan luonto on periaatteessa aika yksitoikkoista, vuoria vuorien perään, mutta me ei ehditty kyllästyä alkuunkaan, niin kaunista se on!


-me oltiin täällä ensin. -luovuta jo kaveri, tuo pörisijä on vahvempi ku noi sun sarvet.




ilta kääntyi jo yöksi kun vihdoinkin näimme Tromssan valot

Tromssassa vähän niinkuin unohtui valokuvaaminen. Tai oikeastaan taisimme niin lumoutua kaupungin viehättävyydestä, että ei huvittanut katsella kaupunkia kameran linssin lävitse. Siellä kokemamme tunnelma ja maisemat piirtyivät lähinnä verkkokalvoillemme. 

Tromssa poikkesi muista matkan kohteista siinä mielessä, että siellä oli mahdollisuus tutustua kaupunkielämään ja mahdollisuus shoppailla koko matkan edestä. Jekta Storsenterissä vietimme lopulta aikaa yhden iltapäivän ja seuraavan aamupäivän. Itse ihastuin erityisesti kauppakeskuksen sisustuskauppoihin ja tarttui sieltä mukaan muutama ihana sisustuslöytökin! Jekta Storsenterissä olisi myös ollut viihtyisän näköinen lapsiparkki, mutta valitettavasti alaikäraja oli muistaakseni neljä vuotta, joten pikkumurun viihdyttäminen jäi sitten meidän kontolle. Shoppailun lisäksi matkasimme gondolihissillä Fjellheisenille. Fjellheisenille olisi päässyt myös vaeltamaan, mutta reitti oli suhteellisen jyrkkä, joten emme pitäneet sitä vaihtoehtona väsyneen pikkumurun kanssa. Gondolihissi olikin sitten meille kaikille, mutta etenkin pikkumurulle, mahtava elämys. Gondolihissilippu huipulle ja takas maksoi 170 NOK per aikuinen. Alle 3 -vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. 

matka gondolihissillä kesti vain muutaman minuutin

ylhäältä näki koko Tromssan


pikkumuru oli maisemia kiinnostuneempi koirista ja Fjellheisenilta löytyneestä pienestä leikkipuistosta

haikein mielin hyvästit Tromssalle

matkalla Tromssasta Lofooteille



porojen lisäks reissussa näkyi paljon lampaita

Lofooteilla ensimmäinen määränpää oli Henningsvaer




Henningsvaer oli pieni ja kaunis kylä, jonka ehdimme nähdä lyhyen kävelyn aikana. Kylään tutustumisen jälkeen ajoimme Festvågtinden -vuoren juurelle olevalle pysäköintipaikalle. Pikkumuru nukahti juuri sopivasti autoon päiväunille ja minä ja mies oltiin ainoat innokkaat kiipeilijät, joten meidän matkaseurana olleet ystävät jäivät auton luokse kalastelemaan, nauttimaan maisemista ja ystävällisesti vahtimaan pikkumurua. Kaikki saivat tehdä juuri sitä, mitä halusivat. Minä ja mieheni lähdimme hikiselle matkalle kohti Festvågtindenin valloitusta. Olin heti alkuunsa luovuttaa kun näin vuoren juurella olevat isot kivet, joiden kautta nuolet ohjasivat. Onneksi kuitenkin mieheni oli päättänyt kiivetä huipulle asti, joten ei se auttanut kuin seurata perässä, minä kun en aikonut yksin jäädä rannalle ruikuttamaan! Vuoren huippu oli 541 metrii merenpinnan yläpuolella ja alhaalta katsottuna kohosi kohtisuoraan ylöspäin terävineen huippuineen, joten minun näkövinkkelistä näytti mahdottomalta kiivetä sinne. Tämmöselle amatööri vaeltajalle/kiipeilijälle (ilman köysiä siis) huipulle pääseminen oli lopulta enemmän kuin lottovoitto!

Festvågtinden. Korkein huippu, minne kiivettiin, jää tässä kuvassa piiloon tuon toiseksi korkeimman huipun taakse

kauheest ei uskaltanu alaspäin vilkuilla tai muuten alko huimata




matkalla Henningsvaerista Å:hon

Å oli pieni kalastajakylä


Reine


Pieniä leikkipuistoja löytyi joka kylästä, jos ne vaan sattui löytämään. Reinestä löytyi kuitenkin iso leikkipuisto, jossa pikkumuru sai kuluttaa energiaansa. Loppumatkasta olinkin jo aika hyväksi harjaantunut leikkipuistobongari.

Reinestä matkamme jatkui Lofoottien epäviralliseen pääkaupunkiin Svolvaeriin. Svolvaerissa kiertelimme kaupungilla, joka oli sen verran pieni, että oli kierretty nopeasti. Kävimme myös nopeasti pienessä ostoskeskuksessa. Ilma oli aivan huikea, joten kävimme kaupasta ostamassa evästä ja suuntasimme rannalle loppupäiväksi. Vähän harmitti kun en ollut pakannut yksiäkään shortseja saati niitä (pieneksi käyneitä) bikineitä mukaan. Kaiken kuitenkin korvasi pikkumurun riemu kun rannalla sai vapaasti potkia palloa ja pääsi vielä mereen räpiköimään. Illan päätteeksi sytytettiin rannan läheisyyteen nuotio, jossa paistettiin kunnon grillimakkarat. Kylläpä ne maistukin hyvälle!

Svolvaerista löytyi jo vähän korkeampiakin rakennuksia

kuivattua kalaa myytiin monessa paikassa. Olis se varmaan pitänyt maistaa..





Sinne jäi kaunis Norja, mutta onneksi saimme palata kotiin monia kokemuksia rikkaampana. Reissu kokonaisuutena onnistui aivan yli odotusten ja porukka oli mitä mahtavin. Ei voi kuin olla onnellinen ja kiitollinen tämmösestä mahdollisuudesta! 

*osa kuvista on mieheni ja ystäväni ottamia ja ne on julkaistu heidän luvallaan.

<3 Krisu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina!